TEKSTI NAALI

KUVAT HISKI

Harrastan keväistä siian pilkkikalastusta jäältä morreilla ja nutipäillä. Pilkkiminen tapahtuu matalasta, normaalisti alle puolentoista metrin syvyydestä kirkasvetisillä järvillä. Kalastukseni on siten ns. näköpilkintää eli kalaa tähystetään reiästä, ja kun se käy kiinni ja morri häviää näkyvistä, nostetaan saalis ylös.

Olen keskitalvella odottanut päiviä, joina lumet alkavat sulaa pikku hiljaa ohenevan jään päältä. Kaikenlainen ja kaiken kokoinen kala tulee silloin risteilemään matalaan veteen. Siiat syövät matalassa toukkia ja äyriäisiä lämpimällä, kirkkaalla auringonpaisteella tai puolipoudalla.

Olen liikkeellä auringonnousun aikaan ja porannut valmiiksi reikiä oikeisiin syvyyksiin. Välillä pohja näkyy selvästi tai sitten juuri ja juuri, kun pudotan morrin pohjaan. Tähyilen reikää ja morrin liikkeitä sekä näkyykö kaloja.

Aamupäivän aikaan olen saanut useita siikoja, särkiä ja ahvenia. Siiat ovat eri kokoisia alkaen 200 grammasta ja joku on lähes kilon painoinen. Päivä kääntyy jo yli puolenpäivän ja syönti rauhoittuu. On liian kirkas ja seisova ilma, ja varsinainen syönti alkaa olla ohi.

 

Auringosta nauttimaan

Riisun ylävartalon vaatteita ja olen hyväksynyt sen, että kalat nauttivat kuumasta kevätauringon paisteesta, eivätkä syö. Ei minuakaan huvita paljon liikkua, eikä kairata reikiä, ja minäkin nautin auringosta. Keväinen aamu ja keskipäivä on ollut pitkä ja raskas.

Menen aiemmin tekemäni reiän viereen istumaan pakilleni. Kokeilen uutta, hohtavan helmiäisen väristä, vaaleaa nutipäätä, jonka olin suunnitellut varta vasten siialle. Pudotan nutipään reikään. Nutipää hehkuu vaaleata helmiäistä. Lasken sitä hiljaa pohjaan. Punaiset kärpäsentoukat kiemurtelevat.

Siima on 0,14 mm. "Onkohan liian paksu", mietin, kun nostan nutipäätä hiljaa pohjasta. Liikuttelen varovasti ja väliin seisautan sitä. En näe reiässä mitään elämää. Jää on noin 40 senttiä paksua.

Nostan nutipäätä hiukan jään alle ja pidän sitä paikallaan. Näen selvästi syötin toukkineen. Kevätpäivä on tosi kirkas ja ajattelen, että reikä pitäisi peittää vaikka omalla naamalla, ettei siika pelkäisi. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään alustaa maata märällä jäällä. Reikä jää peittämättä.

Jotenkin minusta tuntuu, että siika tarkkailee syöttiä ja minua jossain näkymättömissä jään alla. Saattaahan tämä olla toiveajatteluakin. Kokeilen kuitenkin uittamista ristiin rastiin kuuden tuuman reiässä. Uittokaan ei tehoa mitenkään.

Nutipää jääputkeen

 

Sitten minulla sytyttää. Vedän nutipään nopeasti kairalla tehtyyn jääputkeen ja pidän sitä putkessa useita minuutteja. Sitten lasken nutipään hitaasti noin 10 senttiä jään alareunan alapuolelle. Nutipää hehkuu ja pidän sitä edelleen liikkumattomana.

Samassa jään alta sivulta tulee siian pää ja osa ruumista näkyviin. Kala liukuu suoraan kohti syöttiä, avaa turpansa ja nutipää häviää kokonaan näkymättömiin. Lopetan siian matkan vetämällä sen suoraan reikään ja saman tien ylös jäälle. Olin saanut siian hermon pettämään ja tärkeintä oli todeta nutipään toimivuus huonolla syönnillä.

 

Yleensä siika menee ensin läheltä syöttiä ja siima vain heilahtaa. Hetken kuluttua se kurvaa takaisin ja ottaa syötin suuhunsa, jollei onkija ole sitä häirinnyt nykäisemällä syöttiä. Viimeinen siika oli noin 600-grammainen. Saan yhteensä 11 siikaa, useita nutipäällä, kun päivä taittui iltaan ja lisäksi tulee muutama karkuutus. Ahvenia ja särkiä tuli myös joukkoon sopan verran.

Myös syvältä

Siian onkiminen nutipäällä syvältä onnistuu myös hyvin. Nutipään voi nostaa pohjasta hitaasti pintaan näkösälle ja siiat saattavat seurata sitä jään alle, etenkin keväällä. Syvältä onkimiseen tarvitaan hauleja lisäpainoksi tai vaihtoehtoisesti pieni, hopeinen pilkki.

 

Nutipään valmistukseen tarvittavat välineet ja materiaalit

 

- 0,10 mm:n pehmeä kupari tai messinkilevy.

- Taloussakset (esim. Fiskars).

- Parsinneula 0,5-0,10 mm tai vastaava piikki koukulle.

- Pienet suorakärkiset puristuspihdit levynpalan taivuttamiseen.

- 2-3 mm:n juotoslanka ja sähkökolvi.

- Hieno viila pään tasaukseen.

- Pitkävartiset nro 10-16 koukut (nokka alaspäin/uppoperho). Merelle mieluimmin ruostumattomat.

- Maali, värit ja langat mielikuvituksen mukaan.

 

Nutipään teko-ohjeita

 

1) Leikataan saksilla messinki- tai kuparilevystä sopiva noin 5 cm pitkä ja 2,5-3 cm leveä pala.

 

2) Taitetaan vähän pituussuuntaan keskeltä, jolloin muodostuu kuin loiva veneen pohja.

 

3) Tehdään koukunreikä parsinneulalla tai muulla vastaavalla piikillä kohtaan, josta kavennus alkaa.

 

4) Koukku pujotetaan reikään siten, että lenkki jää morrilenkiksi. Reiän tulee olla tiukka, jottei tina valu ulos.

 

5) Kavennus tulee koukun ympärille, jolloin on helppo tinata morrikoukku kiinni levyyn.

 

6) Hienolla viilalla hiotaan reunat sileiksi.

 

7) Nutipään yläpuoli jää metallilevyn väriseksi ja alapuoli tinan väriseksi.

 

8) Jos haluaa nähdä ylimääräistä vaivaa, saa koukku olla pitkävartinen, jotta se muistuttaisi toukkaa, katkaa tai kalanpoikasta.