Pilkkikohteena Oulun Kuivasmeri: Vinkit SM-pilkkiin 2010
Perämerellä kilpaillaan maaliskuussa Suomen parhaan pilkkijän titteleistä. Oulussa järjestettävän tapahtuman odotetaan keräävän paikalle yli 2000 kovan luokan pilkkijää. Suomen mestaruus on siis edelleen arvossaan ja ”ahavenen” pilkkijöitä riittää.
Syötteinä käytetyimpiä ovat punaiset kärpäsen ja surviaisen toukat sekä kastemadot. Isolle ahvenelle maistuu usein myös pienen ahvenen silmä.
Teksti: Petter Nissén
SM-pilkin kilpailualue sijaitsee noin 10 kilometriä Oulun ydinkeskustasta pohjoiseen Pateniemen edustan merialueella. Maantieteellisesti pohjoinen sijainti takaa suurtapahtumalle varmat ja turvalliset jääolosuhteet merelläkin. Maaliskuussa alueelta löytyy jäätä takuulla yli puoli metriä.
Kuivasmeri on pilkkipaikkana kilpailijoiden keskuudessa oikein tunnettukin vähintään riittävän paksuista jäistään. Lahtimaisen kilpailualueen yleisilme on pohjan muotojen osalta aika tasainen. Kovia virtapaikkoja ei suojaiselta alueelta löydy lainkaan.
Lähtöpaikalta Taskisenrannasta takarajalle on matkaa noin kuusi kilometriä ja leveyttä alueelta löytyy noin kaksi kilometriä. Suurin osa alueesta on kuudesta kahdeksaan metrin syvyistä ja varsin tasaista hiekkapohjaa. Rannoista löytyy matalampaa aluetta ja siellä varovaisuus on valttia. Useissa kohdissa niin sanottu nollavesi yltää aika pitkälle rannasta eli jäätä on, mutta heti alla kairanterää vaanivat hiekka ja kivet.
Perämerellä tuulten mukaan tapahtuvat vedenkorkeuden vaihtelut voivat olla yli metrin. Korkeuden vaihtelut vaikuttavat kalojen liikkeisiin ja syöntiin. Nopeasti laskevan veden aikana syönti menee usein tukkoiseksi. Kovalla pohjoistuulella vesi on Oulussa matalalla ja etelätuulella korkealla.
Karikoita ja matalikoita on alueella vähän. Yksi ja ainoa alle neljään metriin pinnasta kohoava matalikko sijaitsee kilpailualueen eteläpäässä. Varsin tasapuolista pilkkipaikkaa on siis tarjolla sekä kartan perusteella että käytännössä.
Perusahventa tapsipilkillä
Monet pelkästään järvillä pilkkimään tottuneet ajattelevat varmaan meren olevan jotenkin oudompi ympäristö kalastaa. Aivan rannikkovesissä Perämerellä pilkkiminen ei kuitenkaan keskitalvella juuri poikkea järviolosuhteista. Suurin ero löytyy kalojen syöntiaktiivisuuden vaihtelusta, joka on merellä nopeampaa kuin järvillä.Ahventen keskikoko huitelee rantavesissä alle sadassa grammassa ja normaali tapsipilkki kelpaa oikein hyvin siiman päähän. Varma perusvalinta on kupari-hopeinen pilkki ja pääväreiltään fluorioranssi morri kymmenen sentin pituiseen siimatapsiin pilkin alapuolelle. Oikein huonolla syönnillä pidemmällä tapsilla tarjottu tai pelkkä surviaisilla syötetty morri voi olla paras tarjous. Tällöin erityisesti syvempään veteen kannattaa valita painava volfram-morri ja käyttää hieman laimeampia värejä, esimerkiksi hopeaa tai kultaa.
Syötteinä käytetyimpiä ovat punaiset kärpäsen ja surviaisen toukat sekä kastemadot. Isolle ahvenelle maistuu usein myös pienen ahvenen silmä.Paksu jää ja lumipeite pitävät vedenalaisen maailman pimeänä. Värikoukkupilkintä ei ole alueella yleensä maaliskuussa kovin tehokasta ainakaan ilman syöttiä. Kuivasmereltä voi helmi-maaliskuussa toisinaan saada kookastakin ajoahventa, mutta loppukeväästä körmyniskojen tavoittaminen on varmempaa lähestyvän kutuajan houkutellessa kalaa rantavesien luokse.
”Kuivasmeri on yksi oululaisten pilkkijöiden suosikkipaikoista. Sunnuntaipilkkijöiden päiväsaaliit ovat toisinaan komeita sekä määrän että ahventen koon puolesta. Perämerellä ison ahvenen pilkkijät käyttävät mielellään suurehkoja, pudotuksessa sivulle leijaavia pilkkejä. Yksi suosikkipilkeistä on esimerkiksi Puustjärven Valio”, kertoo alueella paljon pilkkinyt SM-kilpailun johtaja Reijo Härkman.
Kuivasmeren ottipaikat
Kilpailualueelta löytyy ahventa aina vähintään kohtuullisesti ja toisinaan runsaastikin. Ahvenparvet tuntuvat olevan ainakin alueen keskiosan tasaisella pohjalla oleskellessaan hieman liikkeessä. Ennen kilpailuja harjoittelulla etsitty paikka ei välttämättä anna päätäkään saaliiksi.
SM-pilkissä taito löytää kalat nopeasti varmasti korostuu. Jokaisella alueella on kuitenkin omat suosikkipaikkansa, jotka keräävät ainakin paikalliset pilkkijät samoille apajille. Kuivasmeren tunnettuja ottipaikkoja ovat perhesarjan alueella oleva Pulkkisenmatalan edusta, Hermanninmatalan kärki, Kraaselin reunan jyrkkä penkka ja Pateniemen sahan aallonmurtajan lähialue. Kevätjäillä ahvenet ja muutkin kutukalat pakkautuvat lahteen laskevien ojien suistoihin.
”Voittosaalis ei välttämättä tule tunnetuilta ottipaikoilta, vaikka jyrkistä rantapenkoista saa aina jonkin verran ahventa. Olettaisin viiden-kuuden metrin syvyysalueen olevan maaliskuussa hyvää pilkkivettä ja vielä syvempääkin voi tulla kalaa. Syvän veden kohdalla isompaa liikkuvaa ahventa voi löytyä myös välivedestä”, neuvoo Härkman.
Saaliissa suurta vaihtelua
Kuivasmerellä pidetään joka talvi useita pilkkikilpailuja. Voittosaaliit vaihtelevat viiden-kuuden kilon pusseista yli kahteenkymmeneen kiloon. Yleensä voittoon riittää alle kymmenen kilon ahvensaalis. Vuonna 2009 huhtikuun alussa samalla alueella pidetyn Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin mestaruuskilpailun suurin ahvensaalis oli Muhoksen Virkistyskalastajien Tapio Koiviston pilkkimä 6,003 kiloa. Suurin joukkuekilpailun saalis oli Rautaruukin Urheilukalastajien neljän miehen voimin nostama 12,605 kiloa.
SM-pilkissä saaliit eivät yleensä suuren väkimäärään ja kilpailua edeltävän harjoittelun tuoman lisäpaineen takia nouse keskimääräisestä. Tietysti on aina mahdollista, että joku pilkkijöistä löytää parven kunnon meriahventa ja saaliin paino nousee nopeasti omalle kymmenluvulleen.
Härkman odottaa hyviä saaliita. ”Veikkaan varsinaisen SM-pilkin voittotulokseksi seitsemästä kahdeksaan kiloa. Helmikuussa järjestettävässä SM-esipilkissä saataneen vieläkin suurempia saaliita. Isot ahvenet voivat olla avain menestykseen. Yleensä alueen kilpailuissa saadaan joitakin suurimmillaan noin puolen kilon painoisia ja hieman kookkaampiakin ahvenia. Pääosin saalis on kuitenkin pienempää, keskipainoltaan 70-100 -grammaista ahventa.”
Pilkinnän SM-kilpailut
Pilkinnän viralliset SM-kilpailut järjestetään vuosittain eri puolilla Suomea. Kilpailua hallinnoi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, joka myöntää hakemuksien perusteella järjestämisoikeudet alueellisille Vapaa-ajankalastajapiireille. Yleensä pitopaikka on jokin suurehko järvi ja merellä kilpailuja on harvoin. Kilpailussa saa käyttää kerrallaan yhtä pilkkivapaa ja hyväksyttävä saalislaji on vain ahven. Saaliin kokonaispaino ratkaisee paremmuuden.
Palkintoina jaetaan arvostetut SM-mitalit, joiden lisäksi palkitaan tavarapalkinnoin reilusti yli sata kilpailijaa. Kilpailussa on viisitoista henkilökohtaista ja viisi seurajoukkueiden sarjaa. Miehille, naisille, veteraaneille ja nuorille on omat sarjansa useissa ikäryhmissä. Lisäksi tarjolla on leppoisa perhesarja, jolle on oma alueensa lähtöpaikan lähellä. Suomen pilkkimestaruuskilpailut ovat avoimet kaikille pilkinnän harrastajille.
Vuoden 2010 SM-pilkin järjestää Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri 21. maaliskuuta. Alueeseen voi tutustua kilpaillen jo kuukautta ennen järjestettävässä SM-esipilkissä 21. helmikuuta. Kilpailuhotellina toimii Holiday Club Oulun Eden kylpylähotelli, jossa pidetään myös tapahtumaa juhlistava ”Kalamiesilta” 20. maaliskuuta.
Kilpailuun voi ilmoittautua etukäteen SM-pilkin kotisivuilla http://SMpilkki2010.ppvak.fi. Ilmoittautuminen on mahdollista myös paikan päällä kilpailukansliassa kilpailua edeltävänä päivänä ja aamulla. SM-pilkin sääntöihin voi tutustua osoitteessa www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailutoiminta > Säännöt.
|
Urheilukalastus 4/2012 |
